Voihan riivarin varsi : ENSIMMÄISET 2 PÄIVÄÄ JA TÄSTÄ KORUSTA SE KAIKKI LÄHTI LIIKKEELLE

Opinnot ovat vihdoinkin päässeet alkuun ja 2 ensimmäistä päivää ovat nyt takana.

Marraskuu alkupuolella tuli tieto: tervetuloa opiskelemaan! Opiskelu paikkoja oli vapaana vain 4 kpl. Meitä aloittaneita oli silti vain 3 oppilasta. Muut opiskelijat luokalla olivat aloittaneet jo syksyllä 2014.

Jäin opinto vapaalle 29 pankki uran jälkeen. Hyppäsin aivan erilaiseen maailmaan, uusien ihmisten pariin ja uusiin ympyröihin.

Nyt aamuisin ei olisi liikenneruuhkia, ei kiireisiä aamuja, ei liikennevaloja tai stressiä.

Ensimmäinen koulupäivä

Matka alkoi klo 7 jälkeen, oli pimeää, rauhallista ja vain muutama pupu loikkii tien ylitse.

Ennen työmatkalla

Nyt koulutiellä

Ensimmäinen päivän aikana meille kerrottiin että saisimme kuroa kiinni syksyllä alkaneet. Osa heistä oli jo ennestään joko kivialan- tai hopea-alan artesaaneja.

Ensimmäinen päivä meni paljolti ihmettelyksi. Otimme vastaan omat metallilaatikkomme tavaroineen.

Tsekkauslista oli täynnä outoja työkalujen nimiä.

Iltapäivällä reippaan tunnin ruokatauon jälkeen saimme ensimmäinen tehtävämme. Kuittasimme itsellemme materiaalin (hopea levyä) ja tehtävän suunnitella n. 2,5 cm: halkaisijaltaan olevan monogrammin omilla nimikirjaimilla.

Työ sisälsi runsaasti sahausharjoitusta, paljon viilausta sekä työntömitan harjoittelu.

Hopea on onneksi pehmeä materiaali työstää. Sivujen viilaus suoriksi onnistui lopulta monen monituisen tunnin jälkeen.

Ensimmäinen päivän "saldo" oli yksi katkennut sahanterä (paksuus 0,22mm).

Ensimmäinen päivä kului nopeasti. Koulupäivät ovat 8-16 välillä.
Klo 16 tuli todella nopeasti. Eipä ennen ole ollut kovaa intoa jatkaa koulussa olemista vielä 16 jälkeen, mutta nyt ei ollut haluja lähteä pois ollenkaan :)

Toinen koulupäivä

Toisena päivänä jatkoin monogrammin tekemistä. Se sahattu reuna ei todellakaan ollut edelleenkään suora, siispä erilaiset viilat peliin ja reunojen parantelua. Tässäkin tuhraantui aikaa tunteja..

Sitten lenkin tekeminen sekä sen liittäminen. Tässä vaiheessa pääsin ensimmäiseen kosketukseen kaasujuottimen kanssa. Vähän tuo oli kunnioitusta herättävä työväline..

Eipä lenkki mennyt ihan heittämällä koruun kiinni, eipä ihan toisellakaan kerralla. Oli tehtävä jopa toinenkin lenkki. siihen se sulatuspala ja jälleen kappaleiden hehkuttamista ja... ei ottanut kiinni. Opettajan avustuksella se sitten onnistui.

Siitä koru pudotettiin kuumaan rikkihappoon (jälleen kunnioitusta herättävä hetki) Siitä kiilotuskoneelle ja avot... ihan jo selvä koru kädessä, ensimmäinen työni osaksi valmis.

Tämän jälkeen etenin ketjulenkin tekoon. Jälleen palan sahaamiseen että viilaamiseen meni monta tuntia kunnes oli sopiva, mutta taivutus väärässä kohdassa.

No palan uudelleen hehkutus, suoritus ja uudelleen muotoilu (viilausta) ja uudelleen taivutusta. Taipui ja sain sen lenkkiin ja vielä loppupätkä taivutus sisälle ja jes.. se oli siinä. Työn näyttäminen opettajalle ja... voi kiesus, ketjulenkki oli VÄÄRIN PÄIN.

Uuden palan hakemista ja muotoilua mutta nyt koulupäivä loppui kesken !!

Tämän päivän saldo, katkennut sahan terä, rikkoutunut työvalo, uuden työvalon saaminen 2 osaan (hervotonta naurua opettajan kanssa) ja uudelleen kokoamista sekä kymmeniä kertoja pudonneen osan metsästystä lattialta josta sitä ei erota sitten millään :)

Kolmas koulupäivä korun osalta.

Kuten epäilin tuo toinenkaan riipuslenkki ei mennyt ihan nappiin.
Sain sen taivutettua ja viilattua/sahattua oikean kokoiseksi kun piti vielä "hehkuttaa" sitä.

Mitäs tapahtuikaan, kaasuliekki todellakin HEHKUTTI sitä niin että yht´äkkiä siitä tuli aivan tulipunainen !!! Äkkiä liekki kiinni mutta vahinko oli jo tapahtunut. Olin lähes sulattanut sen palan tai ainakin se kiehui joten se siitä riipuslenkistä - taasen.

Minusta silti tuo "vioittunut" riipuslenkki oli nätti ja ihan kuin tahallaan aikaan saatu mutta sehän ei ollut oikein eikä opettajan ohjeiden mukaan tehty joten kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko?