TUSTUSTUMINEN EMALOINTIIN

Emalointi on jo jonkin aikaa kiinnostanut. Hieno tapa saada koruihin lisää ilmettä.

Sain mahdollisuuden osallistua Sastamalan Opiston päivän kurssille, missä saisin pientä valaistusta tähän mielenkiintoiseen asiaan.

 

Opettajana toimi Taina Nurmi jolla on oma savipaja Mouhijärvellä (Sastamala) 
Tainan Savipaja

Emalointiin sopivat kaikki materiaalit (yleensä metalli) joka sietää yli 840 asteen lämmön sulamatta.

Emali siis kiinnitetään uunissa jonka lämpötila on tuo 840 astetta.
Emalin voi myös polttaa liekillä mutta hapettuminen on vähäisempää.  

Emalointi on metallikolosten ja metallissa olevien kuoppien täyttämistä lasitteen tapaisilla, useimmiten värillisillä metallioksidijauheilla. 

Tässä elämäni eka emalointihommeli.

Kupariset pohjat mistä aloittaa.

Runsaasti emaliväriä ripotellaan emaloitavan pinnan päälle.

Kerroksia voi olla vain 2, ensimmäinen yleensä paksu, toinen ohuempi. 

Tässä mlemmat varpaat matkalla uuniin.
Esineet poltetaan ritilän päällä, mihin ei saa mennä emalijauhetta sillä se palaa siihen kiinni. 

Varmaapt uunista ensimmäisen polttamisen jälkeen. Musta kohta kertoo sen ettei emalijauhetta ole mennyt ko. kohtaan tarpeeksi.

Tämänkin opin tuonnempana että väriä pitää ripotella todella runsaasti.

Tein korun johon liimasin emaloiudun lehden.
Puuttuu vain nahkanauha ja kesäkoru on valmis.

Tätä voisi pitää myös laukun koristeena.
Siniseen väriin on saatu kuviot ritilän avulla. 

Vielä yksi koru, mihin laitoin kuparilenkillä kiinni 3 tipan muotoista emaloitua osaa.
Muutan ne hopealenkeiksi koululla.

Ison rinkulan väri on rusehtava, missä on valkoista emalijauhoa päällä. Alhaalla olevat ovat pronssin värisiä, missä on myös valkoista emalijauhoa päällä.
Väri ei valitettavasti tule tässä oikeuksiinsa - harmi.

Tässä 3 tunnnin aherrus:
Isoja koruja, varpaat ja kahdet eriväriset ristit korviin. Vain lenksut puuttuvat niistä ja nahkahihnat isoimmista koruista.











Emalointi oli todella mukavaa, joten ehkä tämä vielä jatkuu tuonnempana ja omissa korutöissäni?  Eli tästä ei jäänyt muuta kuin suuri innostus päälle eli pakko päästä jatkossakin harjoittelemaan tätä upeaa taitoa, mikä on jo keksitty lasin keksimisen ajanjaksolla - aika kauan sitten siis ???


Vielä linkki meidän Kultaseppä Wiki -tiedostoon tästä asiasta
https://sites.google.com/site/kultasepanala/tekniikat/muut-tekniikat/emalointi

LUUJUTTUJA

Korukiven pyöröhiontakurssilla on mukana Pirjo Penkkimäki.
Tutustuimme, aloimme jutelemaan ja siitä sitten aukesi uusi  "luu"maailma.

Pirjo Penkkimäki kuuluu ihmisiin jolla on mahtavasti tietoa olemassa, keräilytalouden tarkastaja ja kudonnan artesaani ja tämän kaiken lisäksi paljon perinnetietoutta. Häntä kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä ja ihailla.

Erityisesti hän on perehtynyt sieniin ja on kirjoittanut kirjan yhdessä Tarja Siuvantin kanssa "Metsäkirjan". Mielenkiintoista luettavaa, kannattaa tutustua.





Aloimme jutella sitten luista, niiden käytöstä, putsauksesta ja vaikka mistä. 


Pirjolla oli hieno kokoelma erilaisia sarvia. Osa oli odottamassa käyttöä osa vain muuten löytyneitä/saatuja.

En ollut ajatellutkaan miten luusta/sarvista saa vaikka mitä aikaiseksi.
Olenhan nähnyt sarvia kirpputoreilla, mutten ollut ajatellut niitä lähemmin enkä ajatellut miten niistä tehdään tarvike- tai koriste-esineit tai edes sitä miten työlästä homma on. Arvostusta/ajatusta ei ollut tähän mennessä pätkääkään.  Nyt jos mikä tämäkin käsityöala nousi omaan arvoonsa.

Hieno luurasia.

                                                

                          

Nämä ovat peuran hampaat. Uskomaton kerroksellisuus. 

Suuren tietopaketin jälkeen sain mukaani kasan luita/sarvia. Siitä vain suunnittelmaan niiden hyötykäyttöä. Ajatus on hyödyntää luita korutöissäni. Nähtäväksi jää miten (ideoita pää täynnä) sitten ne toteutuvat joten niistä tuonnempana sitten.